Blogi

Helsinki vaihtoi viime vuoden lopussa uusien asuntojen 75 neliön keskikokosäännön uuteen 80 neliön sääntöön. Muutos oli kymmenen vuoden jahkailun jälkeen iso kädenojennus Helsingin pienasuntopulan helpottamiseen, mutta tuntuu että kaupunginvaltuuston päätös on jäänyt julkisuudessa lähes huomaamatta. Ja ennen kaikkea sen merkitys ymmärtämättä.

Pienten vuokra-asuntojen näytöillä jonot voivat ulottua rappuun ja pahimmillaan kiemurrella ulos asti. Helpompaa ei ole yksiön ostaminenkaan, koska kovista hinnoista huolimatta myyntiin tulevat yksiöt viedään käsistä ja noin joka kolmannen helsinkiläisyksiön ostaa pienten asuntojen pulaa hyödyntävä asuntosijoittaja.

Mikä nyt sitten on muuttunut?

Ennen Helsingin kaupunginvaltuuston päätöstä asuntojen keskikoon oli rakennettavissa uusissa taloissa oltava vähintään 75 neliötä. Jokaista 30 neliöistä asuntoa kohden piti rakentaa kallis ja vaikeasti kaupaksi tai vuokralle menevä 120 neliön asunto, jotta keskikooksi tuli vaadittu 75 neliötä. Eli kahden asunnon rakentamiseen kului vähintään 150 neliötä.

Nyt rakennettavan talon joka toinen asunto saa olla pieni asunto, yksiö tai kaksio. Ja loppujenkaan asuntojen ei tarvitse olla 80 neliötä suurempia, kunhan niissä on kaksi makuuhuonetta. Uuden yksiön vähimmäiskoko on Helsingissä 20 neliötä. Näin ollen kahden asunnon rakentamiseen kuluu vähintään 100 neliötä.

Uuteen helsinkiläiseen asuintaloon voi siis jatkossa mahtua maksimissaan 50 % enemmän asuntoja kuin aiemmin. Otetaan esimerkiksi asuintalotontti, jolle on rakennusoikeutta 3000 neliötä. Aiemmin kun kaksi asuntoa vei aina vähintään 150 neliötä, tällaiseen taloon mahtui maksimissaan 40 asuntoa, joista 20 oli pieniä ja 20 suuria. Nyt kun kaksi asuntoa vie enää vähintään 100 neliötä, samalle tontille voi rakentaa samankokoisen talon, mutta siihen mahtuukin nyt 60 asuntoa, joista 30 on pieniä ja 30 keskikokoisia asuntoja. Periaate käy tästä ilmi, vaikka esimerkiksi rappukäytäviä ei tässä pelkistetyssä esimerkissä ole huomioitu.

Kun yli puolet helsinkiläisistä kotitalouksista on yhden hengen talouksia, jotka kärsivät huutavasta pienasuntopulasta, tämä on äärimmäisen tervetullut parannus.  Helsingissä on noin 150 tuhatta yhden hengen taloutta mutta vain noin 65 000 yksiötä. Väistämättä tämä tarkoittaa sitä, että yli puolella helsinkiläisistä yhden hengen talouksista ei ole nyt edes teoriassa mahdollisuutta asua kaksion asuinkustannuksia halvemmalla. Ja jokainen joka on seurannut kaksioiden myyntihintoja ja vuokria Helsingissä tietää, että kaksiossa on yhdelle hengelle tavallisella palkalla todella paljon maksamista.

Monissa suurkaupungeissa rajoitetaan tonttipulan takia ylisuurten asuntojen rakentamista. Ajatellaan, että ei ole oikein, että yhtä perhettä varten rakennetaan kantakaupunkiin esimerkiksi 300 neliön asunto. Siksi pyritään siihen, että rajallinen tila rakentamiselle hyödynnettäisiin pääasiassa pienten ja keskikokoisten asuntojen tuotantoon. Helsingissä logiikka on ollut tähän asti päinvastainen. Vaikka tiedotusvälineet raportoivat jatkuvasta pienasuntopulasta, on rajoitettu nimenomaan pienten asuntojen rakentamista. Eikä mitään pahaa ole nähty siinä, että yksi ainoa luksusasunto kaappaa hyvälle paikalle kantakaupunkiin valmistuvasta kerrostalosta 300 neliötä.

Tämä vanha linja on yli kymmenen vuoden ajan vuosi vuodelta pahentanut Helsingin pienasuntopulaa. Jo oli aikakin ottaa askelia oikeaan suuntaan. Rakennettaviin uusiin asuintaloihin on pyrittävä saamaan lukumääräisesti paljon asuntoja. Ja nimenomaan sellaisia asuntoja, joista Helsingissä on kova pula.

Kaupunkilaisilla on oikeus siihen, että asuntorakentamisen määräyksissä ei unohdeta maalaisjärjen käyttöä.

Timo Metsola
hallituksen puheenjohtaja
Vuokraturva