Blogi

Monivuotiseen tutkimukseen perustuva professori Anu Kantolan ja akatemiatutkija Hanna Kuuselan kirja ”Huipputuloiset – Suomen rikkain promille” julkaistaan huomenna. Jo etukäteisjulkisuuden määrästä huomaa, että aihe on uraauurtava. 

Kuvittelemme ehkä tietävämme, mitä vaurain promille ajattelee, mutta tiedämmekö sittenkään. Tämän kysymyksen äärelle nyt jouduin, vaikka olen tehnyt kyseisen ryhmän kanssa töitä yli 20 vuotta ja itsekin siihen kuulun.

Nimettömänä vastaaminen paljastaa, kuinka harva ajattelee, että oman menestyksen takana on ahkeruuden ja kyvykkyyden lisäksi myös onnekkuutta. Toiselle, aivan yhtä ahkeralle ja kyvykkäälle, on pelkästä kohtalon oikusta saattannut käydä aivan toisin. Kuten olisi voinut käydä itsellekin.

Elämä on kaikkea muuta kuin absoluuttisen reilua. Ja erityisen tärkeää on muistaa se silloin, kun omaan käteen on osunut voittoarpa. Se antaa kyllä aihetta kiitollisuuteen, mutta ei ylimielisyyteen.

Emme myöskään elämän suurissa arpajaisissa saa lähellekään yhtäläisiä lähtökohtia tai samaa geneettistä ensimmäisen luokan matkalippua elämään. Tärkeintä on minusta, että jokainen pyrkii voimiensa ja kykyjensä mukaan kantamaan oman kortensa kekoon. Ja muistamme arvostaa jokaisen panosta, emme vain omaamme. Nämä ovat yhden ja saman asian kaksi puolta.

Eniten itseäni yllätti, ettei hyväntekeväisyys noussut tutkimuksessa lainkaan aiheena esiin. Tarkistin havainnon professori Kantolalta, ja hän vahvisti sen oikeaksi. Jostakin syystä aineistossa ei puhuttu hyväntekeväisyydestä. Se oli minulle yllätys ja järkytys. Hyväntekeväisyydellä ei ymmärrettävästi haluta elämöidä, mutta koska tutkimukseen osallistuttiin anonyymisti, selitys tuskin siitäkään löytyy.

Hyväntekeväisyys kuuluu hyväosaisuuteen. Olen kuvitellut, että tämän ymmärtäminen alkaa olla globaalia valtavirtaa. Sen lisäksi, että poikkeuksellisen menestyvä yksilö synnyttää positiivisia fiskaalisia vaikutuksia, kun syntyvää vaurautta verotetaan ja sijoitetaan, työpaikkoja syntyy ja yhteiskunta tasaa pakollisilla tulonsiirroilla hyvinvointia, olen kuvitellut vauraimpien ihmisten enemmistön tekevän oma-aloitteista hyväntekeväisyyttä. Tässä suhteessa tutkimus kaatoi kylmää vettä niskaan.

Koko elämän tarkoitus on tehdä hyvää muille. Jotta maailma olisi pienen hitusen verran parempi, koska itse eli ja sitä yritti. Luonnossa yksinkertaisinkin muurahainen tämän ymmärtää. Emme elä, jotta voisimme miettiä lähinnä omaa napaamme. Konsepti on pohjimmiltaan yksinkertainen ja ikiaikainen. Ja itse kukin saamme siitä sen, että omalla lyhyellä elämällämme on jokin tarkoitus. Tai sitten olen itse ymmärtänyt kaiken aivan väärin.

Timo Metsola

hallituksen puheenjohtaja

Vuokraturva