Blogi

Katoilta ja varsinkaan kerrostalojen katoilta ei saa pudota yhtään mitään ihmisten niskaan jalkakäytäville tai muille kulkuväylille. Ei sellaista, mikä satuttaa, eikä varsinkaan sellaista, mikä tappaa. Ei kattotiiliä, ei jäätä, ei lunta. Ei edes vettä, vaikka se vain kastelee. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta miksi se ei ole?

Rakennustöihin liittyvien esineiden putoamiselta jalkakäytävät suojataan yleensä hyvin, lain vaatimalla tavalla. Katolta putoavalta vedeltä taas alla kulkevat suojataan vesikouruilla, jotka johtavat vedet ränneihin. Mutta tappavaa lunta ja jäätä tippuu katoilta jalkakäytäville hallitsemattomasti kaiken aikaa, vaikka lumen pudottajat tekevät töitä yötä päivää. Onneksi useimmiten ketään ei ole alla. Syntyvä pamaus kääntää hetkeksi kulkijoiden päät, sitten kauhistellaan hetki ja jatketaan taivallusta tämän jäisen Damokleen miekan alla.

Miksei laki määrää katoille sellaisia lumiesteitä ja räystäitä kiertäviä pystysuoria patoverkkoja, että lumien putoaminen katoilta olisi yksinkertaisesti mahdotonta, kunnes lumenpudottajat kiireiltään paikalle ehtivät? He voisivat sitten kirjaimellisesti avata padot ja antaa kuorman tulla kerralla hallitusti alas.

Kaikki tuntevat sadun nimeltä keisarin uudet vaatteet. Siinä jotain täysin ilmeistä ja järjetöntä on kaikkien nähtävillä, mutta kukaan ei saa sanottua totuutta ääneen. Totuuksien laukojan osa on usein kaikkea muuta kuin kiitollinen, mutta silti on tärkeää, että edes joku avaa suunsa. Siksi nostan toistamiseen esiin meidän suomalaisten hengenvaarallisen toilailun kattolumien kanssa, ensimmäisestä kerrasta seuranneesta höykytyksestä huolimatta.

Palataan kahden vuoden taakse alkuvuoteen 2010. Kansalaisia patistettiin asiantuntijoiden suulla omakotitalojensa katoille lunta pudottamaan. Jopa ympäristöministeriön tiedote kehotti ryhtymään toimeen, eikä ammattilaisten käyttämisestä lumenpudotustöihin mainittu halaistua sanaa.

Seuraukset olivat lohduttomia. Lehtitietojen mukaan ensiapuasemat ruuhkautuivat sadoista loukkaantuneista. Kymmenkunta ihmistä kuoli pudottuaan omakotitalon katolta. Silti ihmisten patistelu katoilleen vain jatkui.

Järjen ääntä ei mistään suunnasta tuntunut kuuluvan, ja tartuin lopulta asiaan blogissani, vaikka asia ei varsinaisesti omaan erityisalaani kuulukaan. http://vuokraturva.fi/yritys/blogi/lumen-pudottaminen-pientalojen-katoilta-oli-virhe

Tiedotusvälineet tarttuivat kommentteihini heti, mutta vastaanotto oli aluksi lähinnä pilkallinen. Tekstiä oltu välttämättä vaivauduttu kovin tarkasti lukemaan. Tästä turhautuneena pyysin Helsingin Sanomien väistyvää vastaavaa päätoimittajaa Janne Virkkusta oikaisemaan asian viimeisenä työpäivänään, ja seuraava teksti julkaistiinkin Helsingin Sanomissa:
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/HS20100401SI1MP02zp0?free=vuokraturva&date=1990&advancedSearch=&

Pilkallinen suhtautuminen vaihtui asian vakavaksi pohtimiseksi, uutisoinnin sävy vaihtui ja omakotitalon katoilta putoilusta kertovat uutiset lakkasivat samassa yhteydessä. Tilalle tuli kirjoituksia, joissa vaadittiin vastuuseen älyttömien katolle kiipeilyohjeiden antajia.

Prosessin mittaan sain osakseni aikamoisen määrän ryöpytystä, mutta onneksi se jälkikäteen katsoen näyttäisi tällä kertaa olleen turhaa. Yksikään media, asiantuntija tai viranomainen ei ole sen jälkeen patistanut ihmisiä omin päin lumitöihin katoilleen. Olen hieronut silmiäni, kun viime ja tänä talvena omakotitalojen kattolumista julkisuudessa annetut ohjeet ovat olleet täysin linjassa pilkatun blogini kanssa. Eikä suuria onnettomuusaaltoja ole sen koomin nähty, vaikka runsaslumiset talvet ovat jatkuneet.

Esimerkiksi edellä mainittu Helsingin Sanomat siteerasi Suomen ympäristökeskuksen johtavaa hydrologia Bertel Vehviläistä perjantaina näin: “Yksikään omakotitalo, rivitalo tai normaali kunnolla tehty kesämökki ei ole Suomessa koskaan romahtanut lumikuorman takia. Pienet talot eivät ole riskikohteita romahdusvaaran takia, vaan siksi, että ihmiset menevät sinne katolle tekemään lumitöitä ja putoavat sieltä.”

Aamen.

Mutta palataanpa sitten kerrostaloihin. Lumenpudottajat tekevät kaikkensa, mutta silti lumenpudottaja joutui äskettäin todistamaan ohikulkijan kuolemaa, kun todella huono onni yhdistyi siihen, että juuri tähän kohteeseen ei ehditty ajoissa. Huoltoliikkeen toimitusjohtajan tai taloyhtiön hallitusten jäsenten syyttely kuolemantuottamuksesta on sadismia lähentelevää syntipukin hakemista, ellei sitten ole osoitettu aivan poikkeuksellista piittaamattomuutta. Muutoin vastuu älähtää asian järjettömästä nykytilasta on meidän jokaisen vastuulla. Kattolumien takia kuolleet ihmiset ovat kollektiivisen tyhmyytemme uhreja.

Jokainen näkee tilanteen kun kaupunkien kaduilla kävelee. Kaduille on nosteltu puomeja varoitukseksi, mutta ihmiset kulkevat räystäiden alta silti. Sille ei edes ole todellisia vaihtoehtoja. Kotitalojensa rappukäytäviin, pikkuliikkeisiin ja ravintoloihin kulkevat hengenvaarallisten räystäiden alitse niin lapset, aikuiset kuin vanhuksetkin. Sisään mentäessä ehkä vilkaistaan ensin ylöspäin, mutta ulos tullessa tuskin juuri kukaan enää muistaa tähystellä ylös, jos se nyt mitään auttaisikaan.

Tähän asiaan on vain yksi todellinen ratkaisu. Lumen ja jään putoaminen kerrostalojen katoilta kulkuväylille on estettävä täysin. Kulkuväylien yläpuolisille räystäille on rakennettava riittävän vankat pystysuorat ja vinottaistuetut patoverkot, jotka estävät lumen putoamisen katolta kokonaan siihen asti, kunnes lumenpudottajat ehtivät paikalle ja tiputtavat lumet hallitusti. Kaikki kerrostalojen katot eivät tällöin edes lumen pudotusta vaatisi, vaan jos kattorakenne on riittävän tiivis, lumet saisivat jäädä katolle sulaakseen keväällä omia aikojaan ja valuakseen vetenä rännejä alas. Tällöin säästytään myös lumenpudottajien katoille aiheuttamilta vaurioilta. Vesikouruihin ja ränneihin tulisi lisäksi määrätä pakolliseksi jääpuikkojen muodostumista ehkäisevät lämpövastuskaapelit.

Ei ole mitään järkeä siinä, että lumenpudottajat joutuvat juoksemaan kilpaa sivullisten kuolemanvaaran kanssa. Teknisesti tämä asia on suhteellisen yksinkertaista hoitaa, jos niin päätetään tehdä. Lumien putoaminen katoilta pystytään kyllä estämään. Ei se lumi sieltä katolta itsekseen ihmisten niskaan hyppää, jos putoamisväylä on koko räystään leveydeltä tukevasti padottu.

Tämä on pohjimmiltaan asennekysymys. Näin se on ollut aina, kannattaako tästä nyt vouhottaa ja niin edelleen. Palaan niihin sanoihin, joilla tämän kirjoituksen aloitin.

Katoilta ja varsinkaan kerrostalojen katoilta ei saa pudota yhtään mitään ihmisten niskaan jalkakäytäville tai muille kulkuväylille. Ei sellaista, mikä satuttaa, eikä varsinkaan sellaista, mikä tappaa. Ei kattotiiliä, ei jäätä, ei lunta. Ei edes vettä, vaikka se vain kastelee. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta miksi se ei ole?

Timo Metsola
hallituksen puheenjohtaja
Vuokraturva