Blogi

Maamme kiinteistönvälityksen koulutuksen tarjonnassa on selkiyttämisen paikka.  Koulutukseen kohdistuvia muutospaineita ja -tarpeita esitetään hetkellä muun muassa eurooppalaisten organisaatioiden suunnalta, mutta niitä nousee jatkuvasti esille myös välitysalan itsensä  ja asiakkaiden esittäminä. Näihin tarpeisiin eivät suomalaiset järjestelmät anna nykyisellään kunnollista vastinetta. Koulutuksen intressiryhmien onkin syytä nostaa kissa pöydälle, arvioida tarpeet ja ratkaista, ketä varten, missä oppilaitoksissa ja millä sisällöillä välitysalan koulutusta Suomessa jatkossa tarjotaan.

 
Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton synnyttyä Suomeen keväällä 2008 on myös alan koulutustarjonta päätetty järjestössä ottaa saman tien luupin alle. Koulutussisältöjen arvioinnille tarjoaa hyvän tarkastelukehikon kiinteistöalan ammattilaisten Brysselissä päämajaansa pitävän organisaation, CEPI:n linjapaperi alan minimikoulutusvaatimuksista.

 
CEPI ja sen välittäjäjärjestö EPAG ovat viime vuosina lanseeranneet ehdotuksiaan kiinteistönvälittäjien yleiseurooppalaiseksi minimikoulutusvaatimustasoksi. Sisältöpakettia on tarjottu yleiseuroopalaiseksi välittäjäkoulutuksen malliksi CEPIn eri jäsenmaihin.  Yksi näistä maista on Suomi.

 
Malli rakentuu 180 opintopisteen (ECTS) laajuuteen. Välittäjän työssä tarvittavien ydintaitojen (esim. myynti ja markkinointi) lisäksi mallissa esitetään koulutussisällöiksi mm. yrittäjyys- ja liikkeenjohtotaitoja.

 
Malliin on koottu paljon hyviä ja sinänsä kannatettavia asioita.  Sitä on pyritty leipomaan jopa sellaisenaan sisään myös valmisteilla olevaan kiinteistönvälityksen eurooppalaiseen standardiin, jota laatii eurooppalainen standardisointijärjestö CEN. Viime viikolla Wienissä kokoontunut Euroopan maiden edustajista koostuva Standardoinnin projektiryhmä ei kuitenkaan nielaissut CEPIn ajatuksia sellaisenaan, vaan päätyi koulutuksen osalta astetta lievempään sisältöön: välittäjän koulutustasovaatimusten rima standardiehdotuksessa laskettiin tasolle, jossa alan opintojen minimimääräksi standardiluonnoksessa suositellaan 120 opintopistettä. Standardin eräänlaiseen kompromissiratkaisuun lienee vaikuttanut se, että kaikissa Euroopan maissa ei ole lainsäädäntöä aiheesta ja vaatimukset vaihtelevat maittain.

 
Todellinen koulutustarve on kuitenkin arvioitava tarpeiden mukaan ja CEPI tuskin luopuukaan omasta 180 opintopisteen vaatimuksesta ja siihen liittyvistä sisällöistä. Suomalaisille eurooppalaiset reunaehdot eivät muodostu liian suureksi rasitteeksi, jos huolehdimme itse siitä, että kehitämme omia järjestelmiämme ennakoivasti järkevään suuntaan.
Oleellista suomalaisen välityskentän näkökulmasta eurooppalaisessa kehityksessä on se, että myös eurooppalaiset reunaehdot ohjaisivat välittäjien ammattikuntaa oikeaan, Suomessakin toivottuun suuntaan.  Esimerkkinä suomalaisesta näkemyksestä on vaikkapa Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton kiteyttämä näkemys Kiinteistönvälityksestä: kiinteistönvälitys on vaativa asiantuntija-ammatti, joka vaatii tekijältään mm. vahvaa ammattiosaamista, hyvää asiakaspalvelukykyä, monien osa-alueiden yhtäaikaista hallintaa sekä korkeaa ammattietiikkaa.

 
Keskusliiton näkemys välitysammattilaisesta sopii hyvin yhteen eurooppalaisen näkemyksen kanssa.  Kukaan ei ole kiinteistönvälityksen asiantuntijana seppä syntyessään: ammatissa menestymiseen tarvitaan kokemuksen lisäksi myös riittävä ja asianmukainen koulutus.
Teoria ja käytäntö eivät kuitenkaan vielä lyö kättä Suomen nykyisessä koulutusjärjestelmässä: esimerkiksi CEPI 180 opintopisteen vaatimuksineen asettaa meille nykyisellään sen verran kovan haasteen, että Suomesta ei löydy tällä hetkellä yhtään oppilaitosta, jonka välityskoulutuksen sisällöt täyttäisivät nuo sisällöt.

 
Mielestäni suomalaisten välitysalan koulutusta tarjoavien tahojen, järjestöjen sekä alan viranomaisten tuleekin käydä yhdessä strateginen mietintä siitä, miten ja millä aikataululla esitettyihin minimikoulutusvaatimuksiin voidaan Suomessa vastata.

 
Suomessa kiinteistönvälitysalan tulee nostaa koulutusprofiililtaan Pohjoismaisen esimerkin mukaisesti  jollakin aikataululla esimerkiksi ammattikorkeakoulutasolle.  Hyvät välivaiheen askelmat ja rakennuspalikat tässä työssä tarjoavat nykyinen, muutama vuosi sitten maassamme lanseerattu Kiinteistönvälitysalan ammattitutkinto sekä välitysliikkeen vastaavan hoitajan pätevyyden tuova Keskuskauppakamarin hallinnoima LKV-tutkinto.  Yksi mahdollinen kehityspolku tiellä eteenpäin on näiden elementtien sulattaminen pikku hiljaa yhteen.  Kyseisestä yhteenliittymästä voidaan leipoa kokonaisuus, joka on samalla enemmän kuin osiensa summa. Tämä edellyttää kuitenkin asiasta vastaavilta osapuolilta positiivista kehittämishenkeä sekä samalla myös alaa koskevaan lainsäädäntöön kajoamista.

 
Asiaan kannattaa kuitenkin tarttua ja kokonaisuutta tarkastella, jotta välitysala säilyttää kiinnostuksensa myös jatkossa uuden sukupolven varteenotettavana vaihtoehtona – uraaympäristönä, joka tarjoaa tekijälleen monipuolisen, mielekkään ja itsenäisen kentän sekä  uran edetessä mahdollisuudet mukaviinkin ansioihin.

 
Keskusteluyhteys ja vuoropuhelu  alan eurooppalaisten linjanvetäjien kanssa on niinikään jatkossa oleellista.  Tämän tosiasian tiedostaen Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto on hakenut CEPIn ja EPAGin jäsenyyttä.  Jäsenyyden hyväksyminen on saanut CEPI:n hallituksen tuen  5. syyskuuta pidetyssä kokouksessa. Lopullisesti jäsenyys hyväksyttäneen 10. lokakuuta Belgian Gentissä pidettävässä järjestön syyskokouksessa.

Helsingissä 18.9.2008

Jukka Malila
toimitusjohtaja
Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry

Lisätietoja teemasta:
www.kvkl.fi
www.cepi.eu